Ensikohtaamisia

En ole ennen tätä kevättä kokeillut tehdä puupiirrostyötä. Kuvittelin kaikenlaista, että on fyysisesti raskasta ja muutenkin haastavaa. Kun, kiitos opintojen, viimein tartuin koivulaattaan ja yhden tylsien työkalujen aiheuttaman epäonnistumisen jälkeen aloin työstää laatan toiselle puolelle lintuaiheista harjoitelmaani, huomasin, että ei se ole hullumpi tekniikka tämäkään. Mitään asiantuntemusta minulla ei siis puupiirrostekniikkaan ole, mutta koivuvaneri tuntui terävien työkalujen kanssa mukavalta materiaalilta. Lopputulos tässä. Vielä en ole ottanut vedosta, joten elän vielä epävarmuudessa siitä, että tuliko tästä jotain. Mukavaa hitaasti saapunutta kevättä! Missä lie antanut odottaa itseään.

Kuivaneula

Vuosi on alkanut etäopiskellessa ja kuivaneulatöitä tehdessä. Metalligrafiikka vaatii keskittymistä ja rauhallista työskentelyä ja luulen, että kuivaneulatekniikka on tässä vieläpä kaiken aatelia. ”Lupa” tehdä harkiten, koska hosuen ei tule hyvää tulosta. Kuvittelun ilon eli taidegrafiikkaani löydät myös facebookista: https://m.facebook.com/kuvittelunilo Tervetuloa seuraamaan ja hyvää vuoden 2022 jatkoa kaikille! 🍀

Orastava ystävyys

Teen aika paljon satukuvitusmaisia pikkugrafiikoita. Tässä luonnos ja kolme eri grafiikanvedosta työstä nimeltään ”Orastava ystävyys”. Luonnoksen piirsin viime talvena, kun Tilley oli toisen koiramme Tessun poismenon jälkeen jäänyt ainokaiseksi ja mietin, kuinka yksinäinen se mahtaa ollakaan.
I make fairy-tale-like little graphic prints. Here’s a sketch and three different graphic prints of a work called “Budding Friendship”. I drew the sketch in the last winter, when our another dog Tessi died, and I wondered how lonely our dog Tilley might be.

Kotipihalla

Kotipihalla grafiikanlaatan suojaamista (akvatintasävyjä) Tilley seurana. Mukavat työolosuhteet :). Copper plate protection (aquatint work) with staffy Tilley at Homeyard .Comfortable working conditions :).

Kortteja ja toiveita auringonsäteistä

Minulta oli kyselty onko kauris-piirroksistani kortteja saatavilla. Nyt voin ilokseni vastata myöntävästi. Painosta on tullut viisi erilaista korttia näin aluksi. Niiden saama vastaanotto on ollut ilahduttavaa. Toinen ilon aihe on, että tuntuu siltä kuin meillä päin viimein koleus väistyy –hitaasti, mutta varmasti. Auringonsäteet ovat tänään käyneet piipahtamassa muutamaankin otteeseen. Ovat tervetulleita. Vielä en ole päässyt juomaan pihalle aamukahviani. Jospa ensi viikolla?

Tällä viikolla olen tutustunut grafiikan tekniikkaan jonka itse tunnen vain toisten tekemien töiden kautta. Kyseessä on siis monotypia ja etäkurssin opettajana taiteilija Hanna Holma. Hänen oppilaanaan on miellyttävä olla. Opetus on rauhallista ja selkeää. Lisäksi hänen omat teoksensa ovat hienoja. Jos taiteilija ei ole ennestään tuttu, niin teoksiin voi tutustua mm. täällä: http://www.hannaholma.net/

Hyvää ja juuri sellaista sinulle sopivaa toukokuuta toivottelen täältä pellon reunalta.

Kauriit vieneet mennessään

Kevään lämpöjä odotellessani olen piirtänyt luonnoksia grafiikantöitäni ajatellen. Autotallia, jossa syövytän laattoja, ei pysty lämmittämään, joten joudun vielä odottamaan jonkin aikaa sitä hetkeä, kun alan työstää vuoden ensimmäistä laattaa.

When I have waiting warm weathers of Spring I have drawn sketches with my graphics work in mind. I still have to wait a moment when I start working on the first etching plate of the year.

Osakuva luonnoksestani nimeltään ”Kannolla”

Luonnoksiini ovat tulleet seikkailemaan mm. pienet kauriit. Inspiraatiota ei ole tarvinnut hakea kaukaa, koska onneksi asun paikalla, jossa saa ihailla niin kauriiden kuin muidenkin luonnonasukkaiden elämää. Eräs iso viehättävä rusakko oli talvella vakivieraamme.

There have come small deers to my sketches. There has been no need to seek inspiration from afar, because fortunately I live in a place where you can admire the lives of both deer and other forest animals. One big charming hare visited our garden in the winter.

Tekniikkaa ~Technology

Juuri kun joitakin aikoja sitten totesin, etten välitä enää mistään etä-tapahtumista, koska koin, että niistä ei jäänyt samanlaista vahvaa muisti-ja tunnejälkeä kuin elävässä kohtaamisessa, piti ottaa osittain sanojani takaisin. Esimerkkinä minulla oli syksyltä yksi konsertti ja teatteri. Molemmat olivat hyviä, ihania ja viihdyttäviä, mutta kun konsertti oli ohi, tunnelma hävisi melko pian. Yleensä minkä tahansa itselleen hyvän taiteen parissa vietetty aika kantaa pitkälle ja sen tunnelmissa elää vielä seuraavana päivänäkin.
Tänään olikin sitten poikkeus ”en välitä etä-” -joukossa. Kyseessä oli Taideyliopiston Taidegrafiikan Symposium kera kiinnostavien aiheiden (esim. Laura Vainikan ”Uneksijan kartasto – pohdintoja painamisen prosessista ja etäisyyksistä) ja hyvien esiintyjien. Tekniikka mahdollisti tämän Zoomin kautta toteutetun symposiumin.

Toinen tekninen asia oli, kun jouduin sanomaan vanhalle Kuvittelun ilon istagramtililleni ”hei-hei” teknisten ongelmien, lopetettujen sähköpostitilien ja unohdettujen salasanojen myötä. Harmistumisen jälkeen hyväksyin tilanteen ja ajattelin, että ehkä tämä on uuden alku ja suuressa mittakaavassa pieni menetys. Uusi Instagram-tilini on lähes vanhan kaima eli @kuvittelun_ilo . Lämpimästi tervetuloa.

Just when I said some time ago that I no longer care about any remote events (because I felt that they did not leave the same strong memory and feeling as in a live), I had to take some of my words back. As an example, I had one concert and theater in the autumn. Both were good, lovely and entertaining, but when the concert was over, the atmosphere disappeared pretty soon. Usually, any time spent on art feelings still lives on in the next day.
Today althought there was very nice remote event. It was the Symposium of Art Graphics at the University of the Arts Helsinki with interesting topics (eg. Laura Vainika ’s ”Dreamer’s Atlas – reflections on the process and distances of printing”) and good performers.

I had to say good bye to my old @kuvittelunilo beacause of my technical problems, closed email accounts and forgotten passwords. Well, maybe this is the beginning of a new one. My new Instagram account is almost same than an old @kuvittelun_ilo Warmly welcome.

Tammikuun lopulla ~ In late January

Tavoitteeni tälle vuodelle ovat rauhallinen työskentely, jotta vähemmän olisi enemmän.
Luulen, että aiheet saavat inspiraationsa melko samankaltaisista asioista kuin aiemmin: mm. ympäröivästä luonnosta ja siellä elävistä otuksista.

My goals for this year are to work calmly so that less is more.
I think that the topics get their inspiration from quite similar things as before: e.g. the surrounding nature and the creatures that live there.


Tessu

Rakkain ja suloisin Tessumme siirtyi ajasta ikuisuuteen viikko ja yksi päivä sitten minun, Topin ja eläinlääkärin saattamana 9 ja puolen vuoden ikäisenä. Aivan liian aikaisin, mutta vakava sairaus vei valitettavasti voiton. Sydämet särkyneinä jäimme kaipaamaan sinua Tessu, jokaisen päivän ilo. Tilleyn paras ystävä ja ”emo”. Sanoja ei löydy, kuinka suuri ikävä on pientä rakasta perheenjäsentä meillä on. Olet rakas ❤️. Dearest and sweetest Tessu dog went to eternity one week ago. She was nine and a half years old. Far too early, but a serious illness unfortunately took the victory. With broken hearts we miss you Tessu, the joy of every day. Tilley’s best friend and ”mum.” You are dear ❤️.